Koska halusin aloittaa koulun kesäloman mukavasti, kysyin Johannekselta, haluaisiko hän lähteä Helsinkiin. Hän halusi! Tilasin siis kivan Omenahotelliin ja 1.6. matkasimme junalla pääkaupunkia kohti ja jätimme Mikan töihin.

Korkeasaareen, korkeasaareen.

Halusin näyttää Helsingin mukavat puolet eli menimme ostamaan HKL:n matkailijaliput, jotta matkustaminen olisi kivaa. Ratikka oli hieman uudistunut siitä, kun viimeksi 15 vuotta sitten olin siinä. Matkustimme siis kauppatorille ja lähdimme vesibusilla korkeasaareen. Lämpötila oli sellaiset 28-29 varjossa, kun viisi tuntia ramppasimme ylös alas saaren rinteitä ja tulihan niitä eläimiä katsottua.

                                 Riikinkukko komiana.

Sitten ajattelin, että pojan pitää päästä metrossa käymään. Se olikin sitten se unelmakohde. Kun laskeutuu Kaisaniemen metroaseman rullaportaat alaspäin, niin siinä ehtii ajatella kaikenlaista, miten hienosti tekisi kuperkeikan, kun jalka lipsahtaisi, mutta ei se lipsahtanut. Sitten teimme kaupunkikierroksen taas ratikalla, kun se on niin kiva matkustusmuoto ja kävimme Hakaniemen torilla ja kauppahallissa ostamassa kaikkea hyvää. Omenahotelli oli hyvä paikka illan tullen ja jalat turvonneena rauhoittua ja nukkua hyvin.

Seuraavana päivänä ei ollut tietenkään muuta tekemistä kuin mennä Linnanmäelle.

                                         Vasta menossa.

Lintsille oli ilmestynyt pussauskoppi. Kun odottelin Johannesta ties mistä laitteesta, ihmettelin, että pusukoppia todella käytettiin tai sitten sitä käytiin naureskelemassa. Pitää ensi kesänä mennä kokeilemaan sitä Mikan kanssa.

Yhteen soppii.

Helsinki jäi taakse, kun juna meni jo.