Vihdoinkin tuli sitten elokuu, jota olimme odottaneet, sillä nyt lähdimme yhteiselle reissulle eka kertaa ulkomaille. Tarkoituksena oli mennä Saksaan Finnlines-laivalla Helsingin Vuosaaresta Saksan Travemündeen ja sieltä siirtyä Tanskaan ja sitten Ruotsin läpi takaisin kotimaahan. Koska emme aikaisemmin ollet tehneet ulkomaanmatkoja, oli matkustamisessa otettava monta asiaa huomioon. Varasimme hotellit valmiiksi jo Suomessa Matkapojissa, joissa oli ystävällinen palvelu. He etsivät joka maasta sopivat hotellit, siis ei liian kalliit. Autoliitosta olimme varanneet jo autolaivamatkat. Nyt olimme todella valmiina lähtöön. Vuosaareen meneminen oli jo jännittävää, miten selviäisimme lauttaan. Se olikin aika hurja juttu, kun jouduimme peruuttamaan laivan1 . kannelta 2. kannelle aika kapeaa väylää pitkin. Laivalla menimmekin heti katsomaan maisemia.

Vuosaaren satama.

Sitten pitikin keksiä paljon tekemistä, lukea Aku Ankkaa, Harlekiineja ym., sillä kyseessä ei ollut mikään Viking Line, vaan rahtilaiva, jossa oli yksi ravintola, yksi baari, yksi kahvio, yksi lapsille tarkoitettu huone ja kuitenkin aikaa kului yhteensä 26 tuntia ennen Travemündea.

Laivalta poislähtö olikin sitten helpompaa, tosin heti piti päättää, mihin suuntaan pitäisi lähteä ja upo uusi navigaattorimme ei ollut vielä edes keksinyt, missä ihmeessä olimme, kun jo menimme 1. risteyksestä väärään suuntaan. Onneksi Tomtom oli järkevä ja ohjasi meidät äkkiä oikeaan suuntaan ja kohti ihanaa 1. yöpymispaikkaamme Lübeckissä. Pärjäsimme aika hyvin hotellivarauksessa, näytimme lappua ja englanniksi ymmärsimme, missä on aamiaispaikka ja missä kerroksessa on huone. Best Western tuntui olevan hyvä hotelli, siellä oli ilmastointi ja suora näkyvyys parkkipaikalle. Autoaan Mika sitten kävi katselemassa pitkin iltaa.

Seuraavana päivänä lähdimme kohti Tanskaa. Päätimme poistua moottoritieltä ja etsiä paikallista ruokaa.

              Kinkkuleipä saksalaisittain.

Itse tilasin salaattipöydän, joka oli runsas ja vei nälän. Johannes tilasi kalapuikot ja ranskalaiset ja Mika kinkkuleivän, joka sisälsi niin paljon tavaraa, että jouduimme auttamaan sen syömisessä. Ravintolamme oli ihan nätti sisältä ja ulkoa.

Ravinteli.

Nyt jaksoimmekin sitten ajellella Lidlin kautta kohti Tanskaa, jossa yövyimme kaksi yötä peräkkäin Vejlessä hotel Australiassa, jossa oli oma parkkipaikka pihalla. Näin ei tarvinnut pelätä rosmoja. Hotelli oli maamerkki eli todella korkea, että olisi löytynyt jopa ilman Tomtomia.

Aamulla hyvän aamiaisen jälkeen oli helppo suuntautua pääkohteeseen ei Legolandiin.  

            Söpöjä taloja.

Olimme äkkäävämme myös prinsessalinnan.

Tänne asumaan.

Nyt oli sitten jo pakko rientää kohti huvipuistoa, jossa sitten viivyimmekin ihan sulkemisajankohtaan asti.

Märkää puuhaa.

Onneksi Legolandiassa oli myös puhaltimet, jotka kuivasivat Risto Räppääjämme aika nopeasti kuivaksi. Viimeiset ostokset ja äidin rutistaminen kuivaksi rahoista ja sitten takaisin viihtyisään hotelliin.

Aamusta tiesimme sen verran, että tulossa on pitkä matka kohti Ruotsin Jönköpeniä.

Sillat odottavat.

Tähtäsimme siihen, että mitään muuta ei tapahdu kuin eteneminen autolla. Tunneli Kööpenhaminan ja Mälmön välillä oli pari kilometriä ja sen jälkeen oli kiva nähdä sillalta uusi tuulivoimalapuisto. Mälmön jälkeen liikenne pysähtyi moottoritiellä kokonaan, sillä olihan perjantai ruuhka-aika. Oli pakko poistua päätieltä ja yrittää löytää uusi reitti, mutta Tomtom pisti vastaan. Se halusi, että menemme takaisin ruuhkaan. Niinpä oli pakko turvautua ihan tavalliseen Ruotsin maantiekarttaan ja etsiä niin kaukaa reitti, että Tomtom antaisi periksi. Melkoisen pikkutiekurvituksen jälkeen pääsimme takaisin E4:lle ja suoremmin kohti Jönköpenin hotelli Comfortia, jossa vietimme pari yötä. Illalla kävimme hakemassa iltapalaa hotellia vastapäätä olevasta halppismyymälästä ja pärjäsimme taas hyvin ruotsinkielellä.

Aamulla halusin yllättää pojat ja viedä heidät kivaan High Chapparallahiin.

Tänne hammaslääkäriin.

Oli hyvin sateinen keli, mutta jaksoimme katsoa Bonanzaa, jossa stuntti hyppäsi 12 metristä patjalle. Muutenkin pyssyjä ja postivaunuja riitti. Siellä oli myös meksiko-osasto.

                            Mika ja kaktus.

Kävelymatkan päässä oli myös inkkarileiri sekä puhveleita. Inkkarit olivat lainassa Kanadasta ja esittivät heidän omia tanssejaan rummun säestyksellä.

Inkkarit vauhdissa.

Mukavaa oli myös nähdä siipirataslaiva.

Ei kapuloita rattaisiin.

Tarkastimme vielä neljän Daltonin ja Lucky Luken naamataulut, jotka esiintyivät siellä.

Lucky Luke ja Joe Dalton.

Sitten olikin aika lähteä kohti Tukholmaa. Saavuimme sen verran ajoissa, että piti löytää jotain syötävää, kun aamiaisesta oli kulunut jo kuusi tuntia. Myös vessahätä oli hankala juttu. Kävimme tarkastamassa Tukholman kalleimmista hotelleista yhden vessan ja olimme tyytyväisiä. Sitten äkkiä kohti McDonaldsia, sillä Tomtom ehdotti ravintoloita kaikkea nakkikiskasta viiden tähden ravintolaan, mutta onneksi muistin Hötorgetilla olevan hampurilaispaikan, sillä seikkailemiseen Tukholmassa oli mennyt hiukan liian pajon aikaa.  Siirryimme nauttimaan ateriaamme Viking Linen autojonoon laivalle. Turku odotti malttamattomana.

Heitä vain tutut.