Heti koulun päätyttyä olin suunnitellut pientä lomaa kolmistaan. Mukavalta kuulosti lähteä Hämeenlinnaan, koska vain minä olin siellä aiemmin vieraillut.

                                                 Linnani on kotini.

Tutustuimme itse linnaan ja myös hienoon Suomettunut Suomi -näyttelyyn, joka kertoi Kekkosen ajasta eli silloin, kun minä olin lapsi.

Siellä sai osallistua myös kivaan nettipeliin, jolla voi testata, kuinka suomettunut itse on ja mitä ammattikuntaa olisi edustanut siihen 70-luvulla. Minusta olisi tullut pienitilallinen ja Johanneksesta opettaja.

                      Aidot Kekkosen lasit.

Kuvautimme itsemme pääjehujen kanssa.   Kuka kukin on.

Seuraavaksi lähdimme helteessä linnan toiselle puolella, jossa oli tykistömuseo, jossa saimme katsoa myös videon Tali-Ihantalan taistelusta.

                            Johannes etsi itseään stereokartoituskojeesta.

Pihalla oli myös kiva rakennus täynnä peltitykkejä ympäri maailmaa 1920-30-luvuilta, joilla isoisät aikoinaan leikkivät.

                                  Tykkiä poikineen.

  Sitten menimme yöksi Hauhoon Maulan maatilalle, jossa saimme kaksi huonetta ja keittiön. Tämä olikin antiikkihuonekalujen koti eikä ollut edes kallis.

Antiikkia, antiikkia.

Seuraavana päivänä olikin mukava mennä vankilamuseoon, jossa oli tehty eri vuosikymmenien varusteisia vankilasellejä. Kurkista itse.    Itsepalveluselli.

Kotona voi sitten muistella vankila-aikoja juomalla peltimukista vettä. Voihan ankeuttaja.

Juhannuksena löysimme itsemme Nousiaisista mökiltä, jonne oli hankittu tuliterä grilli ja vaari oli tehnyt vimpan päälle hienot patiot (ja salaojat). Kiitos hyvistä tarjoiluista.

Hyttyset myös kiittävät.