Johannes vieraili juhannuksena Iso-Pukissa. Juhannuspäivänä pakkasimme innoissamme kahdeksan päivän matkalle tutustumaan Ruotsin maaperään. Viking Linen matkatoimisto ystävällisesti varasi meille kaikki yösijat valmiiksi, joten autolle ja menoksi.

Iso-Pukki kaukaa.

Aamulla olimme aika väsyneitä ja suuntasimme etelää kohden, mutta ensin piti saada jostain aamiainen. Naapurimaamme on köyhä( ja siksi jää), sillä siellä ei ole bensa-asemilla ihmisten tankkausta, vaan pitää ottaa pystykahvit ja äkkiä pois. Ensimmäisestä ruotsinkielen harjoituksesta selvisimme pienen nikottelun jälkeen. Pojat tietenkin luistivat koko tapahtumasta...

                            Sämpylää, kahvia, mehukeittoa ja kolmiovoileipiä.

Vireänä ja auringonpaahtamina lähdimme Kolmårdenia kohti, jonne saavuimme laivan aikaisen saapumisen takia klo 9.30. Kassa aukesi klo 10.00. Odottelimme rauhallisesti, että pääsisimme sekä safarille että varsinaiseen eläinpuistoon, lämpöä tässä vaiheessa +28 astetta.

Safarille mennään omalla autolla, jolla kiemurrellaan ympäri aluetta ja katsellaan eläimiä. Leijonille olimme yks hailee.

Seuraavaksi vuodeksi (2011) on kuulemma luvassa, että köysiratavaunulla mennään matalalla ympäriinsä, silloin ei tulisi niin paljon pakokaasusaastetta ja eläimetkin eivät säikkyisi. Mielestäni kyllä eläimet olivat sangen sopeutuneet elämiseensä. Sitä paitsi köysiratasvaunua ei voi pysäyttää, jos haluaa ottaa valokuvan.

Varsinaisessa eläinpuistossa sen jälkeen, kun oli kiivennyt ylös alas niin kuin vuosikauris +30 asteen helteessä, alkoi kiinnostavimmiksi asioiksi ilmetä lähinnä jäätelökioskien sijainti. Lopulta saavuimme Merieläinmaailmaan, jossa viileät delfiinit esittivät taitojaan.

Delfiinin vesijuoksua ilman vesivyötä.

Tässä vaiheessa aloin itse olla jo aika riutunut ja siksi vilkaisin ylös ja siellä oli linbana. Sovimme, että pojat hyppäävät siihen ja tulevat hakemaan minua takaportilla olevan hotellin edestä.

Tämä lysti tietenkin maksoi erikseen.

Kaikki hotellimme olivat Scandic hotelleja, joiden taso oli kohtuullinen, mitään ilmastointia ei tietenkään ollut, mutta ikkunaa pystyi pitämään auki ja ehkä se ilma hieman vaihtui. Ekat neljä yötä olimme Linköpingissä. Ystävällinen palvelu ja hoono rootsi olivat hyvä yhdistelmä, mutta Tomtomin avulla etsiminen ei ollut vaikeaa, kunhan vain sai oikean osoitteen. Autoliiton kirja: Etelä-Ruotsin ja Tanskan parhaat matkailukohteet sisälsi lähes kaikki kohteet minne olimme menossa. Lisäksi meillä oli Autoliiton jäsenyys ja AL-turva jo toista vuotta, koska emme halunneet jäädä tumpeloiksi, jos matka olisi jostain syystä muuttunut kauhufilmiksi.

 Linköpingissä oli sopivasti ilmailumuseo, joka oli seuraava määränpää ja sielläkin oli ihanan vilpoisaa. Sisäänpääsy  kolmelta vain 100 kr eli kympin! Olimme siellä monta tuntia, sillä siellä oli paljon Saabin valmistamia lentokoneita. Niitä sai koskea, joihinkin pääsi myös sisälle. Lisäksi toisessa kerroksessa oli Gripen-lentosimulaattori, jossa sai todella kokea itse lentävänsä. Myös muita ilmavirtauksiin ja tuulen voimaan liittyviä testipaikkoja oli runsaasti. Onneksi yleisöä ei ollut paljoa, niin saimme rauhassa tutustua kaikkeen.

Merivoimien joukkuekuljetushelikopteri.