keskiviikko, 1. joulukuu 2010

Käytihin Ruottiisa piipahtamasa osa 2

Kuumankosteana päivänä vietimme päivän mukavassa Peppi Pitkätossun valtakunnassa, Vimmerbyssä. Astrid Lindgren on itse hyväksynyt paikan ja sen jotenkin asti: paikka ei ollut pelkkä rahantuhlauspaikka, vaan kirjoista tehtyjä näytelmiä esitettiin joka puolella aluetta Pepistä Eemeliin. Kaikki esitettiin mukavasti ruotsiksi, niin sai treenata. Mitään paperiläpyskää ei ollut suomeksi, vain lisäksi saksaksi ja englanniksi, mikä häpeä ruotsalaisille, ihan kuin suomalaisia turisteja ei siellä kävisi!

 Joki ei tulvinut.

Mika halusi myös huvitella.

 

Katto Kassisen katto ja  pojat olivat korkealla.                                  

    

                                                                                                                                                                      Löysimme myös ekotalon.   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Seuraavana päivänä harrastimme kulttuuria. Vretan luostarikirkko oli koruton, koska se oli perustettu 1100-luvulla. Luostarin alueella oli runsaat raunio-osuudet, joissa tehdään vieläkin kaivauksia.

 

Siirryimme viereiselle Götan kanavalle tutustumaan kanavatoimintaan ja kyllähän ne upeat huvipurret hitaasti, mutta varmasti saavuttivat seuraavan kohteensa ja niinpä mekin menimme juhlimaan sitä minigolfilla ja superisolla jäätelöllä.

Linköpinginin lähellä oli yksityinen lelumuseo, joka oli myös vene ja perämoottorimuseo ja kävimme tutustumassa kaikkiin antimiin.

Illalla lopuksi kävimme syömässä vanhassa Linköpingissä ja haistelemassa toppasokereita ja villasukkia ja pitsejä ja tervaa.

Aloitimme jälleen hikisen päivän metsästämällä leikkikalumuseota, joka oli aika metsässä, mutta ihan suuri ja näyttävä. 

 

Lentävät nuket.

Lelumuseon toisessa päässä olikin minulle sopivaa materiaalia: sarjakuvanäyttely.

 

 

 Vaeltava Aave miettimässä, mihin on hukannut pääkallosormuksensa.

 

 

 

 

 

 Lucky Lukea ei voi unohtaa, aah...

 

 

 

 

 

 

Linköpingistä lähtiessämme neljäntenä päivänä kävimme tuomiokirkossa vilvoittelemassa. Siellä oli mukavasti otettu huomioon lapset. Kirkon oikealla seinustalla oli tällainen paikka, missä sai kokeilla messukasukoita ja hiippaa (hiip hiip) ja lisäksi vieressä oli hienoja prinsessojen, sotilaiden ja tavallisen kirkkoväen pukuja, joita sai koskea ja niillä leikkiä sillä aikaa, kun vanhemmat tutustuvat kirkon hienouksiin. Upea juttu!

 

 

Södertäljessä vietimme koko päivän Tom Titsissä, joka on mainio paikka kaikenikäisille, jotka pitävät biologiasta, fysiikasta, matematiikasta, vedestä tai muusta hauskasta. Ulkona ja sisällä on valtavasti erilaisia kohteita, joissa oppii ihmisen elimistä, voi kokeilla veden voimaa, fysiikan lakeja, olla kemisti ym. 

 

Viimeisenä päivänä kävimme vilvoittelemassa Vasa laivalla, sillä siellä oli ihan superviileetä, muutenhan laiva laiva olisi ajan sitten lahonnut. Hissillä pääsi eri kerroksiin, joissa oli tietoa ja pienoismalleja ja tietokoneohjelmistoja, joissa sai itse ohjata purjelaivaa, miten vaikea sitä on hallita ja miten helposti se uppoaa, jos laivaan on asennettu liikaa painoa vääriin paikkoihin.

Kävimme Vasa ravintolassa, jossa oli hyvät vessat, mutta ruuan hinta aikamoinen. Tuli kuitenkin syötyä, että jaksaa sitten mennä laivalla kotiin.

 

Ihanaa, koti odottaa!

 

maanantai, 23. elokuu 2010

Käytihin Ruottiisa piipahtamasa osa 1

Johannes vieraili juhannuksena Iso-Pukissa. Juhannuspäivänä pakkasimme innoissamme kahdeksan päivän matkalle tutustumaan Ruotsin maaperään. Viking Linen matkatoimisto ystävällisesti varasi meille kaikki yösijat valmiiksi, joten autolle ja menoksi.

Iso-Pukki kaukaa.

Aamulla olimme aika väsyneitä ja suuntasimme etelää kohden, mutta ensin piti saada jostain aamiainen. Naapurimaamme on köyhä( ja siksi jää), sillä siellä ei ole bensa-asemilla ihmisten tankkausta, vaan pitää ottaa pystykahvit ja äkkiä pois. Ensimmäisestä ruotsinkielen harjoituksesta selvisimme pienen nikottelun jälkeen. Pojat tietenkin luistivat koko tapahtumasta...

                            Sämpylää, kahvia, mehukeittoa ja kolmiovoileipiä.

Vireänä ja auringonpaahtamina lähdimme Kolmårdenia kohti, jonne saavuimme laivan aikaisen saapumisen takia klo 9.30. Kassa aukesi klo 10.00. Odottelimme rauhallisesti, että pääsisimme sekä safarille että varsinaiseen eläinpuistoon, lämpöä tässä vaiheessa +28 astetta.

Safarille mennään omalla autolla, jolla kiemurrellaan ympäri aluetta ja katsellaan eläimiä. Leijonille olimme yks hailee.

Seuraavaksi vuodeksi (2011) on kuulemma luvassa, että köysiratavaunulla mennään matalalla ympäriinsä, silloin ei tulisi niin paljon pakokaasusaastetta ja eläimetkin eivät säikkyisi. Mielestäni kyllä eläimet olivat sangen sopeutuneet elämiseensä. Sitä paitsi köysiratasvaunua ei voi pysäyttää, jos haluaa ottaa valokuvan.

Varsinaisessa eläinpuistossa sen jälkeen, kun oli kiivennyt ylös alas niin kuin vuosikauris +30 asteen helteessä, alkoi kiinnostavimmiksi asioiksi ilmetä lähinnä jäätelökioskien sijainti. Lopulta saavuimme Merieläinmaailmaan, jossa viileät delfiinit esittivät taitojaan.

Delfiinin vesijuoksua ilman vesivyötä.

Tässä vaiheessa aloin itse olla jo aika riutunut ja siksi vilkaisin ylös ja siellä oli linbana. Sovimme, että pojat hyppäävät siihen ja tulevat hakemaan minua takaportilla olevan hotellin edestä.

Tämä lysti tietenkin maksoi erikseen.

Kaikki hotellimme olivat Scandic hotelleja, joiden taso oli kohtuullinen, mitään ilmastointia ei tietenkään ollut, mutta ikkunaa pystyi pitämään auki ja ehkä se ilma hieman vaihtui. Ekat neljä yötä olimme Linköpingissä. Ystävällinen palvelu ja hoono rootsi olivat hyvä yhdistelmä, mutta Tomtomin avulla etsiminen ei ollut vaikeaa, kunhan vain sai oikean osoitteen. Autoliiton kirja: Etelä-Ruotsin ja Tanskan parhaat matkailukohteet sisälsi lähes kaikki kohteet minne olimme menossa. Lisäksi meillä oli Autoliiton jäsenyys ja AL-turva jo toista vuotta, koska emme halunneet jäädä tumpeloiksi, jos matka olisi jostain syystä muuttunut kauhufilmiksi.

 Linköpingissä oli sopivasti ilmailumuseo, joka oli seuraava määränpää ja sielläkin oli ihanan vilpoisaa. Sisäänpääsy  kolmelta vain 100 kr eli kympin! Olimme siellä monta tuntia, sillä siellä oli paljon Saabin valmistamia lentokoneita. Niitä sai koskea, joihinkin pääsi myös sisälle. Lisäksi toisessa kerroksessa oli Gripen-lentosimulaattori, jossa sai todella kokea itse lentävänsä. Myös muita ilmavirtauksiin ja tuulen voimaan liittyviä testipaikkoja oli runsaasti. Onneksi yleisöä ei ollut paljoa, niin saimme rauhassa tutustua kaikkeen.

Merivoimien joukkuekuljetushelikopteri.  

keskiviikko, 21. heinäkuu 2010

Hämeenlinnan miniloma ja juhannusta pukkaa

Heti koulun päätyttyä olin suunnitellut pientä lomaa kolmistaan. Mukavalta kuulosti lähteä Hämeenlinnaan, koska vain minä olin siellä aiemmin vieraillut.

                                                 Linnani on kotini.

Tutustuimme itse linnaan ja myös hienoon Suomettunut Suomi -näyttelyyn, joka kertoi Kekkosen ajasta eli silloin, kun minä olin lapsi.

Siellä sai osallistua myös kivaan nettipeliin, jolla voi testata, kuinka suomettunut itse on ja mitä ammattikuntaa olisi edustanut siihen 70-luvulla. Minusta olisi tullut pienitilallinen ja Johanneksesta opettaja.

                      Aidot Kekkosen lasit.

Kuvautimme itsemme pääjehujen kanssa.   Kuka kukin on.

Seuraavaksi lähdimme helteessä linnan toiselle puolella, jossa oli tykistömuseo, jossa saimme katsoa myös videon Tali-Ihantalan taistelusta.

                            Johannes etsi itseään stereokartoituskojeesta.

 

 

Pihalla oli myös kiva rakennus täynnä peltitykkejä ympäri maailmaa 1920-30-luvuilta, joilla isoisät aikoinaan leikkivät.

                                  Tykkiä poikineen.

  Sitten menimme yöksi Hauhoon Maulan maatilalle, jossa saimme kaksi huonetta ja keittiön. Tämä olikin antiikkihuonekalujen koti eikä ollut edes kallis.

Antiikkia, antiikkia.

Seuraavana päivänä olikin mukava mennä vankilamuseoon, jossa oli tehty eri vuosikymmenien varusteisia vankilasellejä. Kurkista itse.    Itsepalveluselli.

Kotona voi sitten muistella vankila-aikoja juomalla peltimukista vettä. Voihan ankeuttaja.

Juhannuksena löysimme itsemme Nousiaisista mökiltä, jonne oli hankittu tuliterä grilli ja vaari oli tehnyt vimpan päälle hienot patiot (ja salaojat). Kiitos hyvistä tarjoiluista.

Hyttyset myös kiittävät.

maanantai, 19. heinäkuu 2010

Kevätkeikaus

Pääsiäinen meni töiden merkeissä.

                                            Koira pääsiäiskävelyllä.

Janne ja Ritva kutsuivat ystävällisesti veljekset perheineen syömään. Kolme veljestä.

17.4.10 minulla ja Raijalla oli konsertti Maarian kirkossa. Hän lauloi ja esitti runoja ja minä säestin. Konsertti oli tosi koskettava ja lämminhenkinen. Samaan aikaan Johannes edusti meitä Villen sirkussynttäreillä, jotka pidettiin Palatsissa. Mika oli tietenkin töissä.

Kevät oli erikoinen siinä mielessä, että ihmiset olivat ympäristöystävällisiä ihan vapaaehtoisesti, sillä kukaan ei halunnut lentää lentokoneella jonkun hauskan tulivuoren purkauksen takia. Tästä syntyi mielettömän monta tarinaa ihmiskunnan yksittäisten jäsenien muistiin, kun piti jostain puolelta Eurooppaa saapua omaan kotimaahan. Ne kun keräisi yhteen, niin tulisi gigatolkulla tekstiä. Ihmiset osaavat olla luovia, kun yrittävät ratkoa yllättäviä tilanteita mahdollisimman nopeasti, kun tietoa on niukasti tai väärällä kielellä. Kimppakyydit, vuokra-linja-autot ym. osoittivat, että tuntemattomien ihmisten keskenkin voi olla solidaarisuutta. Ajattele, jos ei tulivuori ei olisi tehnyt mitään, kukaan ei muistaisi tätä kevättä. Lunta, lunta, lunta ja tulivuoria.

Taas oli aika serkkuni synttärien, ja Johannes sai tarvitsemansa välineet.

 

Myös kotipihamme sai välineitä, nimittäin uudet roskikset, jotka on sijoitettu mukavasti maan alle.

Innostuimme moisesta niin paljon, että siivosimme kellarista roskia 10 jätesäkillistä. Neljän jätesäkin viemisen jälkeen huomasimme, että kenties joku muukin haluaa sinne viedä roskia, joten loput odottelevat myöhempää viemistä. Viva la roskis!

Tänä keväänä kävin yhden ruokakurssin, läppärin peruskurssin, kuvakirjan teon kurssin (kuvakirja viime vuoden Tanskan reissusta) ja digivideon editointikurssin. Tuli siis kurssitettua sen verran, että mieli pysyi vireänä koko kevään.

Mikan kummitäti oli muuttanut pienempään asuntoon ja kävimme häntä tervehtimässä kesäkuun alussa. Rivitalo oli oikein mukava ja omaa pihaakin oli hiukan.

                                             

Sitten koulu loppui ja lupaamani vesijumppa alkoi. Lupasin vetää vesijumppaa kerran viikossa koko kesän ja aion myös pitää lupaukseni.

maanantai, 19. heinäkuu 2010

Lunta tupaan

Talvi alkoi mukavasti lumen merkeissä. Kotimme edestä.

Kotimme aidan takaa.

Lumikolalle riitti töitä ja kunto kasvoi. Yhden lumikolan sain menemään halki ja sitten tulikin vaikeuksia, kun Turusta ei löytynyt enää lumitöihin sopivia välineitä, jotkut olivat ne jo ostaneet pois kaupoista. Fiskarsin lumentyöntimen sitten sain hankittua, jottei tarvitse käsin tai rautalapiolla siirrellä. Pieni epäusko tuli, että miten kasvimaani tästä talvesta selviää?

Helmikuun lopussa oli myös AIto-kummipojan Onnin nimipäivän vietto tosi komealla kakulla.

Siitä sitten myöhemmin maaliskuussa veljeni ja itseni synttärikakku oli rasti (=se löytyi).

Kakkua ja piirakkaa ja munavoita.

Synttäreillämme on aina ollut hauskaa.

Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna vietimme laatuaikaa Kauniaisissa aviopariviikonlopussa. Siellä taikuri Jari opetti sekä aikuisia että lapsia tekemään ilmapallokoiran. Tässä minun tekemäni.