Toukokuun alku olikin sitten kiireinen, sillä piti valmistella Mikan 50-vuotissynttäreitä. Pakastin täyttyi sipulista, persiljasta ym. hötöstä, jotka tarvittiin keittoa varten. Tarjolla oli kasviskeittoa ja jauhelihakeittoa, ja sen verran jämptiksi meni, että vain seuraavaksi päiväksi jäi keittoa meille kolmelle.

Synttäripäivä oli kiireinen ja Mikaa hieman harmitti, että olimme vielä kuorimassa perunoita ja porkkanoita, kun ensimmäiset vieraat tulivat jo paikalle vähän ennen sovittua aikaa. No, äkkiä keitto kiehumaan ja nopeasti venähti sekin päivä juostessa ympäriinsä ja toivoessa, että kaikki menisi mukavasti. Äiti ja Pirkko auttoivat keittiössä ja heidän avustuksellaan kaikki meni sutjakkaasti. Iloinen puheensohina kuului kaikkialla ja oma puhekin miehelleni meni ihan mukavasti. Mikan työkaveritkin viihtyivät, vaikka meillä oli aikamoinen tungos. Olin ajatellut, että ihmisiä tulisi vähitellen, mutta lähes kaikki tulivat klo 13. Synttärilahjaksi olimme toivoneet rahaa, jonka lahjoitimme Venäjän lastenkotinuorten hyväksi Suomen Lähetysseuran kautta.

Possu oli kerjuulla.

Itse oli päättänyt hankkia sellaisen lahjan, josta meille kaikille olisi jotain iloa.

Iloinen polkija

Pitänee mainita, että Mika on ahkerasti polkenut ja ylläpitänyt kuntoa.

Parin päivän päästä olimmekin sitten Juhan synttäreillä, jotka pidettiin Annan ja Janne luona. Serkukset painivat

Tähän sopiikin sitten yhteiskuva kaksosista.

Kaksoset maaten.

Kaksoset seisten.

Kävimme parin viikon päästä tästä Johanneksen kanssa ruotsinristeilyllä Vikingillä, sellainen piknik-risteily. Pelaaminen oli tietysti mielessä.

Isabella valmiina meitä varten.

Koulun loppuminen oli varmasti Johanneksen huippuhetkiä. Kuusi vuotta aherrusta ja nyt siirto uuteen yläkouluun. Uudet opettajat ja oppilaat, kaikki jännittää. Mitähän sitten tapahtuu?