Olen viihtynyt nykyisessä kodissani hyvin. Voisin sanoa sitä ystäväkseni. Siksi näytän ensin tässä ystäväni takapuolen.

Syksyinen mittaushetki uusille ikkunoille

Siirrytäänpä etupihalle. Ihanat eläinystäväni käyvät katselemassa pihaa. Lintuja, koiria, ampiaisia, hyttysiä. Mutta välillä niitä ei näy päiväkausiin, joten kannattaa hankkia uskollisempia ystäviä.

Possuressuni

Myös oma orava on tarpeen. Se vartioi, ettei kukaan vie luutaani.

Orava ja lentämätön luuta

Tervetuloa meille sisään.

Oma ovi kullan kallis

Lähdetään saman tien yläkertaan.

Jyrkkyyttä piisaa

Yläkerran kaunein huone on suloinen jo yläosastaan. Edellisen asukkaan anoppi oli tehnyt kukkaisen ikkunan.

Gerbera tai ei, siinäpä pulma

Nyt päästään itse asiaan. Kauneimmat pikku vessat-kilpailussa tämä pääsisi ainakin kunniamainintaan.

Vihreä vessani

Palataanpa sitten reippaasti alakertaan,mutta varotaan rappusissa, ne on aika jyrkät.

Kakluuni.

Pidämme kotimme lämpöisenä talvella lähinnä puulämmityksellä. Siitä tulee ihana miellyttävä lämpö. Vuodessa kuluu puita 7-10 heittokuutiota pakkasista riippuen. Puut pidetään kellarissa, jossa on myös tilat polkupyörille ja kaikelle irtonaiselle, mikä ei muualle mahdu.

Mummilaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy.

Tässä siis ystäväni ulkoisissa puitteissa: possu, orava ja talo. Mitä sitten seinien sisäpuolella muuta tapahtuu, onkin sitten ihan eri juttu.